Joko kerroin, että… | Hennaksi

Joko kerroin, että… | Hennaksi

… olen ihastunut Lauri Salovaaraan. Oikeastaan hänen projektiinsa ja sen sanomaan. Olen nuorkauppakamarilainen. Kotikamarini on Oulun Tervaporvarit ja viikonloppuna kamarimme toimi järjestäjänä alue D:n aluevaalikokoukselle. Kokouspaikkana toimi Lasaretti Hotelli aivan upeassa miljöössä. Rakastan sitä aluetta, sen huokuvaa vanhaa tunnelmaa. Sen sijainti on ensiluokkainen ihan Oulujoen varressa, mistä pääsee halutessaan helposti kävelylle puisto-Ouluun. Varsinkin nyt syksyllä, pimenevinä iltoina, alue herää aivan uudenlaiseen elämään. Kun aloitin opiskeluni Oulun yliopistossa, OYY:n tilat sijaitsivat juuri tuolla alueella. Olen siis useana syksynä aloittanut yliopiston lukuvuoden juuri tuolla alueella. Siksi alue tuokin mieleen ne hetket, ne tunnelmat ja ne rakkaat muistot. Olo on siis varsin sykähdyttävä joka kerta siellä vieraillessani.

Lauri Salovaara oli key note -esiintyjänä aluevaalikokouksessamme. Aiheena oli tietysti miljonääriksi 500 päivässä. Hän avasi projektiaan meille, kertoi lähtökohdista, mitä työtä aloittaminen vaati ja millaiset henkilöt ovat olleet parhaana mahdollisena taustavoimana kannustamassa ja tukemassa projektia. Tarinoiden kuuntelu on aina ihanaa. Varsinkin, kun tarinat koskevat omalla tavallaan tällaisen aloittelevan toimijan elämää. Hän esitteli nimittäin ne askeleensa menestykseen. Askeleet toimivat mielestäni mainiosti myös aloittelevan yrittäjän elämässä: Mitä pitää ottaa huomioon, kun aloitat toimintaasi? Tarinoita kuunnellessa huomasi, kuinka paljon epäonnistumisia ja vastoinkäymisiä Laurin polulla on ollut ennen projektin aloittamista. Mikä on parasta vastoinkäymisissä? Vastoinkäymisistä oppii aina. Hienointa on puhua niistä ja aukaista syyt, mistä kaikki ne yleensä johtuivat – huonoista valinnoista ja päätöksistä.

Mieleenpainuvin kohta Laurin askeleissa oli juuri konkurssipäivä. Ainahan meille toitotetaan, että ei pidä ajatella kuin onnistumista, koska vain sillä tavalla onnistut. Ei kannata tuhlata aikaa negatiivisiin ajatuksiin. Konkurssipäivässä tosin kaikki kauhuskenaariot aukaistaan. Mitä tekisit, kun heräät täyteen tyhjyyteen eli konkurssi on vienyt elämästäsi kaiken? Selviäisitkö siitä? Kun ajattelee asioita tuosta näkökulmasta, havaitsee omat heikkoutensa ja vahvuutensa. Kun skenaarion aukaisee, ymmärtää, mistä asioista tulisi pyrkiä pois, mitkä asiat heikentävät onnistumistasi. Se on vähän sama kuin SWOT-analyysi, mutta huomattavasti raaempi. Samaa negatiivisten asioiden poistamista kuulutti Raution Pasi – poista elämästäsi negatiiviset tekijät, ihmiset, jotka epäilevät onnistumistasi, asiat ja tavat, jotka vähentävät energisyyttäsi. Olen ottanut tästä mantran elämääni.

Luennon lopuksi Laurilta sai kysellä kysymyksiä. En voinut olla naurahtamatta, kun hän aloitti jokaisen vastauksen tällä perinteisellä lausahduksella: ”Tuo on hyvä kysymys.” Yleisö halusi tietää, mikä oli syy aloittaa tämä projekti? Meistä jokainen mielestäni haluaa sitä – saman Laurikin sanoi. Me kaikki haluamme ansaita niin, että saavuttaisimme taloudellisen riippumattomuuden. Voisimme elää hyvää ja normaalia elämää huolehtimatta rahasta. Muut kysymykset koskivat tulevaisuutta, mitä projektin jälkeen. Kuka sen tietää, sen näkee sitten, mutta ideoita Laurilla näytti olevan paljonkin. Lopuksi esitettiin mielestäni erittäin loistava kysymys, miten rentoudut? Lauri puhui luentonsa aikana siitä, kuinka hän oli palaa loppuun ja stressaantua projektin aikana. Hän ottikin kesän ns. happea ja on palannut takaisin projektin pariin uudella energialla nyt syksyllä. Kevät oli ollut kuulemma raskas. Voin kuvitella, kun pohtii, mitä työtä hän on tehnyt vuoden ajan. Mikä se lopullinen rentoutumiskeino sitten oli? Vastaus oli hieno – juomalla lasillisen punkkua omalla terassilla.

Luennossa oli paljon materiaalia moneen pohtimaani asiaan. Toisaalta luento vahvisti näkemyksiäni ja toisaalta sai ajattelemaan asioita ihan uudesta näkökulmasta. Oma rentoutumistapani ei ihan samansuuntainen ole, mutta samassa miljöössä istun mielelläni. Istun takaterassin reunalla ja katson, kun shelttini kisuavat ja leikkivät keskenään. Minua eivät haukut haittaa, vaan ne pikemminkin rentouttavat, koska ne ovat sitä iloista kiljahtelua leikin tohinassa. Lasissani saattaa olla joko limonadia tai jotain alkoholillista, mutta suurin rentoutusvoima on juuri näissä koirissani.