Vaikuttajaviestintä – Ymmärrämmekö, mitä luemme? | Hennaksi

Vaikuttajaviestintä – Ymmärrämmekö, mitä luemme? | Hennaksi

Seurailin viikonlopun ajan Tubecon-viestintää. Kaikissa lukemissani viesteissä nousi esille uusia termejä kuten vaikuttajaviestintä, kampanjakeskeisestä viestinnästä kohti jatkuvaa viestintää. Nämä ovat oikeastaan herkkusanoja oman alani ihmisille – viestinnän ammattilaisille. Niille tyypeille, jotka tuottavat nämä tekstit ruudullesi, rakentavat kaupalliset viestit Teitä palveleviksi ja Teitä hiveleviksi. Asiakaskeskeisen viestinnän aikakausi alkaa hiljalleen olla täällä. Meille, viestintuojille, on tärkeintä, että ”me viihdytämme Teitä ja Te viihdytte”. YUP lauloi aikoinaan kauniisti aiheesta omalla sympaattisella tavallaan.

Samasta kuluttajakeskeisestä viestinnästä kirjoittaa Satu Vesantola kolumnissaan Helsingin Sanomissa. Ennen lukijan tarpeet olivat toissijaisia, mutta nykyään vallalle on nousemassa yhä enemmän ja enemmän asiakaskeskeinen viestintä. ”Netti ja sosiaalinen media ovat kasvattaneet yleisön valtaa ja pakottaneet toimittajat luopumaan ylimielisyydestä.” Enää riveille ei voi nakella perättömyyksiä, vahvistamattomia totuuksia – vai voiko? Mitä mieltä olette otsikoinneista – ”X-kansa raivostui…” ”Suurin osa …” ”Valtaosa …” Usein näillä otsikoinneilla juuri huijataan lukijoita tiedon viereen, vaikka tieto voi ollakin vain murunen verrattuna otsikossa mainostettuun uunituoreeseen leipään.

Näissä tilanteissa korostuvat nimenomaan mediakriittisyys ja medialukutaito. Kouluissa opetetaan monipuolisesti medialukutaitoa. Olen tehnyt sitä omilla oppitunneillani paljon, vähän salaakin. Toin usein lehtiartikkeleita luettavaksi ihan propaganda-mielellä. Saisinko opiskelijat ajattelemaan toisin, kyseenalaistamaan uskomuksiaan? Tarkoituksena oli aina herätellä keskustelua, kehottaa opiskelijoita ilmaisemaan mielipiteensä. Onnistuin tehtävässäni aina, koska oppilasryhmässäni oli niin positiivisesti kuin negatiivisesti suhtautuvia ja lisäksi niitä neutreja, jotka yrittivät saada ääriosapuolet huomioimaan sen kolmannenkin näkökulman. Kun koko oppilasryhmäni löysi lopuksi yhteisen sävelen, koin suuronnistumisen. Tosin koin sen jo siitä, että joku opiskelijoista uskalsi olla eri mieltä opettajan sekä kanssaopiskelijan kanssa ja lisäksi tämä opiskelija ilmaisi ja perusteli mielipiteensä vakuuttavasti. Ideana oli kuitenkin aina herättää keskustelua ja saada opiskelijat luontevasti kertomaan ajatuksistaan.

Medialukutaito kuvataan lyhyesti Wikipediassa kyvyksi ”lukea ja ymmärtää mediaa, nähdä sen tuottamien ilmiselvien merkitysten taakse, sekä suodattaa ja arvioida vastaanotettua informaatiota.” Opittuaan medialukutaitoiseksi ”ihminen pystyy arvioimaan mediasisältöjä kriittisesti ja median esitystapoja tulkiten.” Upea taito, jos sen osaa tehdä. Se onnistuu pienellä vaivalla – lukemalla, opiskelemalla ja perehtymällä tietoon monipuolisesti. Usein vain näkee ihmisiä, jotka ovat ns. yhden lähteen ihmeitä. 

Viestin ymmärtämiselle on selkeä polku. Opimme puhumaan ja elehtimään nuorina. Luku- ja kirjoitustaito kehittyvät vasta koulussa. Nykyaikana nakkaamme kirjoitetun viestin eteenpäin nopeasti ja ajattelematta. Unohdamme, että matkalla se saattaa kärsiä. Kun puhumme viestin, mukana liikkuvat ilmeet ja eleet. Kun kirjoitamme viestin, sanajärjestys ja välimerkkien merkitys korostuu. Olemmeko käskeviä vai pyytäviä, vihaisia vai iloisia, myötätuntoisia vai ilkeitä? Tämä usein unohtuu. Näin iloisesta viestistä voi tarkoituksella väärinymmärrettynä syntyä suurikin kohu. Olemme jokainen joskus syyllistyneet siihen.

Tästä syystä ymmärrän videoviestinnän kasvun – tubettamisen. Viestit eivät enää ole vain tekstiä ruudulla, vaan ne ovat ihmisiä. Välitetyillä mielipiteillä ja tarinoilla on kasvot, joita on helpompi tulkita. Viesti ymmärretään vain yhdellä tavalla. Viestin ymmärtäminen ei vaadi suurta ponnistusta. Kun seuraamani henkilö kertoo tarinansa, kokemuksensa tai näkemyksensä omalla tavallaan, persoonaan kohdistuneiden odotusten kautta, seuraamme helposti hänen ajatuksenjuoksuaan. Ymmärrämme, mitä hän tarkoittaa sivumerkityksillä, mistä hän puhuu ns. taustalla. Sen kertovat ilmeet ja eleet. Näemme heti, ovatko mielipiteet teennäisiä vai eivät. Huomaamme, välittääkö hän asiasta vai ei.